Muutin mieheni kanssa punaiseen tupaan marraskuun 2017 alussa. Jo ennen muuttoa huomasimme kirjavan kissan kulkevan tontin poikki sinne tänne ja välillä vaanimassa hiiriä. Ja hyvä hiiri- ja myyräkissa olikin. Nyt tätä kissaa en ole nähnyt viikkoon. Sen sijan näyttäisi olevan kissanpentuja!
Tänään aamusella kotona huomasin että jotain mustaa ja jotain oranssia pörröistä on ladon luona. Emokissan pienemät painokset siellä jotain etsivät päät yhdessä. Ilmeisesti juotavaa tai syötävää tai haistelivat muuten vain lumen alta paljastunutta ruohoa. Pennut ovat noin 8 viikkoisia, koska emokissa "laihtui" noin 8 viikkoa sitten. Jossain vaiheessa se kiikutti kaksi pentua meidän latoon. Yrityksistä huolimatta en ole niitä löytänyt saati saanut haaviin. Harmittaa, että niistä tulisi villejä.
Kyselin jo paikalliselta löytöeläinyhdistykseltä ja ilmeisesti niitä ei enää saa kiinni kuin loukuttamalla. Voi voi emoa kun on liian hyvin pentunsa opettanut karttelemaan ihmistä!
Kuvan kissa ei kuulu tähän, vaan on oman tyttäreni Amanda-kissa. Olemme sen ostaneet löytöeläinyhdistykseltä. Sydämellisempää ja ihanampaa kissaa saa hakea!
Päivitys edelliseen kirjoitukseen 14.1.2018:
Meillä on nyt vain muistot Amanda-kisusta. Amanda jouduttiin nukuttamaan ikiuneen Uuden Vuoden jälkeen lymfooman vuoksi. Jäimme kaipaamaan ihmisystävällistä, juttelevaa ja rapsutuksia rakastavaa kisua. Mutta olemme iloisia, että Amanda sai paljon rakkautta ja rapsutuksia sen 6,5 vuoden aikana jonka hänet saimme pitää. <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteistasi, luen niitä mielelläni!
Thanks for your comments!