15#30 Auta mua
Tumma laulu, täynnä harmaata, sinistä ja kahlittuna olemista. En oikein päässyt selvyyteen, että oliko tyttö toivottomasti rakastunut johonkuhun, 3. pyörä vaunuissa vai kahlittuna mieheen, joka käyttää häntä vain hyväkseen?
Omassa elämässäni on ollut monia aikoja, jolloin en ole voinut muuta kuin kuiskata: "Auta mua". Usein olen huokaissut sen pimeään yöhön, puolivaloisaan aamuun tai illan hämärään. Joskus sen on kuullut ihminen, joka on pystynyt auttamaan, usein vain yö.Vaatii uskallusta avautua ja pyytää toisen apua. Se on vaikeaa ainakin minulle. Siihen on pitänyt opetella (ja pitää opetella). On vaikeaa hyväksyä olevansa tarvitseva, tarvitsevansa toisten apua selvitäkseen. On ollut vaikeaa mennä leipäjonoon seisomaan, kärsimään se häpeä muiden mukana, ettei rahat riitä. On pitänyt juosta lääkärillä, käydä terapeutilla puhumassa, on joutunut olemaan kotona yksin, kun ei ole muuta jaksanut ja elämä on juossut ohi. On paljon asioita, joihin ihmisen apu ei yllä; yllättävä sairastuminen, potkut työpaikasta, läheisen menettäminen. Stressipisteet 100... huokaus: "Auta mua"
Lainaan tähän Kirjojen Kirjasta Psalmia 121, jakeet 1-8.
"Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti - mistä minulle tulee apu?
Apu minulle tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku, eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjo sinun oikealla puolellasi.
Aurinko ei vahingoita sinua päivällä eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ikuisesti. "
Minulle tulee tästä mieleen, että Jumala, joka on luonut taivaan ja maan ja joka kykenee varjelemaan Israelia, Hän kykenee ja tahtoo varjella myös pientä ihmistä.
Kyllä minä tiedä: kaikkea voi tapahtua kaikille. Silti on turvallista, kun elämäni ei ole vain omissa käsissäni tai ympärillä olevien ihmisten varassa. On jotain suurempaa, johon voin turvata. Ja Hän ei torku, eikä nuku, eli näkee kaiken aikaa, missä mennään.. Rauha saattaa välillä olla vähän hankalasti saavutettavissa. Olen välillä hätääntynyt, pakokauhuinen ja peloissani tulevaisuudestani, huolissani rakkaista ihmisistäni, surullinen onnettomuuksista, sodista, naisten hyväksikäytöstä, firmojen loppumisesta, työttömyyden kasvusta, poliitikkojen hölmöilyistä. Kaikesta pahasta tässä maailmassa.
Perustotuus kuitenkin on, että elämäni on Jeesuksen käsissä, ei minun. Siksi on turvallista huokaista:" Herra Jeesus, auta minua!" Ja siihen samaan:"Jeesus, auta minun blogini lukijoita siinä, missä he apua juuri nyt tarvitsevat. Kiitos, että kuulet, kiitos, että lohdutat, kiitos, että ilmestyt auttajana sinne, missä tarvitaan apua, rauhanruhtinaana sinne, missä tarvitaan rauhaa, parantajana sinne, missä tarvitaan terveyttä, lohduttajana sinne, missä tarvitaan syliä, opastajana sinne, missä tarvitaan neuvoja.. Jeesus, Sinun nimessäsi siunaan blogini lukijoita. Amen".
********************************************************
14. päivän aihe löytyy:
(Minusta karmea kappale ja kamala lainaus kuvassa heti alkuun..)
En pystynyt kuuntelemaan tätä kappaletta ensimmäisiä lauseita pidemmälle. Äitinä nyt haikailen omien aikuisten lasteni kotoa lähtöä - yhteiskuvaan päästään vain satunnaisesti. Omaa äitiäni kaipaan välillä kovasti. Hänen poismenostaan on jo 17 vuotta...olisi ihanaa, jos tyttärillä olisi mummut elossa, mutta...
Tässä viime viikonlopun otos minä ja esikoiseni :) Kuva kertonee enemmän kuin sanat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteistasi, luen niitä mielelläni!
Thanks for your comments!